Puola part II - Tsekki

Puolan tieliikenteestä vielä sen verran, että paikallinen autokalusto on kyllä länsimaalaistunut sen verran vauhdilla että alkaa polakeilla olemaan uudempia autoja kuin Suomessa, että repikää Arkadianmäki siitä sitten.. Ajokulttuurissa on sitten isompi reikä verrattuna Suomeen.

Erittäin rapee paikallinen bussipysäkki, mitäköhän varten nuo kalterit ovat? :D

Jep, saatiin hotlassa hyvää palvelua ja sapuskatkin illalla vaikka ravinteli oli kiinni hääjuhlien takia.

Paikka oli todellakin siisti ja voi suositella muillekin. Muutenkin Polakit tuntuvat olevan mainettaan parempaa / ystävällisempää kansaa. Yhteenkään ongelmaan (paitsi liikenne) emme törmänneet Puolassa. Hotellin linkki http://www.hotel-maria.iap.pl/ Thumbs up !!
Hotelli eestä.


Auton turvaparkki hotellin takapihalla.

Aamulla suunnistettiin kohti Aatun leiriä. Mahdotonta sitä on ymmärtää mihin kaikkeen ihmiset kykenee. Karmeeta oli nähä kuvia ja muita hommeleita mitä Mengele ja kumppanit olivat siellä hommailleet, vauvoille tappavia ruiskeita sydämiin jne..

Jep jep.. Kuten kyltissä mainitaan...

Takana olevassa aidassa oli sitten sopiva jännite aikanaan..

Aatun leirin "punkat"..

Auschwitzistä jatkettiin kohti Krakovaa. Yllättävää miten ränsistyneessä kunnossa se oli verrattuna maaseudun pikkukaupunkeihin. Puolalaiseen melko rouheaan ajotapaan totuttiin nopeasti ja matka jatkui kröhöm.. joutuisasti. Kaikkineen Puolasta jäi positiivinen kuva, vaikka ennakkoasenteita maata kohtaan oli jonkin verran.

Krakovassakin oli kuvan kaltaisia vanhoja fiudeja urakalla, niitä on Puolassa valmistettu aikoinaan miljoonittain vaikka ovatkin jäämässä vahvasti jo länsikaluston jalkoihin..

Paikallinen "muna" kadett eli vanha E-kadetti uusiotuotantona koreasta, Daewoo Nexia. Varsin lystikäs näky. Suomalaiset serkut ovat yhtyneet happeen jo aikaa sitten :)

Krakovan jälkeen iski nälkä ja bongasimme siistin road housen jossa pysähdyimme syömään.

Taaskaan hintataso ei päätä huimannut. Täytettyjä kalkkunarullia ja kana-annos yrttipedillä + juomat + kahvit kustanti euroissa noin 12 ernoa.

Tsekki

Rajanylityspaikalla oli perusmeininki, eli passit ja naamat tarkastettiin. Ei kuitenkaan mitään perusteellista kumihanskatarkastusta. Kommunikointi paikallisten kanssa on melko mahdotonta.. kielivalikoimiin kuuluu tsekki, tsekki tai tsekki ja hyvällä tuurilla pari sanaa auf deutsch. Sen siitä saa kun duppaa kaikki englanninkieliset ohjelmat omalle kielelle.. mm. breakfast on täysin tuntematon sana hotellissa. Muutenkin ihmiset täällä on aika yrmeitä… vaikka poikkeuksiakin toki on.

Kuski totesi että paikallinen moottoritie oli aivan haitarista, Puolaan verrattuna täällä oli sentään leveät "moottori" tiet mutta päällyste oli jotain ihme betoni systeemia ja Seatin alusta huusi armoa..

Tiet ovat paikka paikoin aika karmeassa kunnossa. Moottoritien betonipäällyste on valettu pätkistä ja saumankohdat ovat kaikkea muuta kuin tasaisia. Paikallisia se ei tosin tunnu haittaavan… 140 km/h on paperia.
Paikallinen "turvallinen" ohitus ylämäkeen...

Hotelleja ei aluksi tuntunut löytyvän mistään, kunnes bongattiin pieni kylä ja sieltä mukavan näköinen majoituspaikka. Siellä ei kuitenkaan ollut enää tilaa, ja jouduimme menemään toiseen samaisen kylän kolmen tähden hotelliin. Kielimuuri oli taas esteenä, ja kun viimein saimme huoneen varattua hintaa 160 korunaa eli olisko jotain päälle 20 ernoa, kannoimme tavarat sisään, sängyn päällä odotti torakka tms. Jep, jep just sellanen epämiellyttävä musta ötökkä…

Ystävämme T.Orakka..

Ei auttanut muu kuin tutkia paikat. Lisälöydöksiä ei tehty. Epäilyksiä herätti myös auton jättäminen vartioimattomalle parkkipaikalle. Kaiken kokemamme jälkeen nukuttiin toinen silmä auki ja lähdettiin a.s.a.p aamulla liikkeelle kohti Itävaltaa. Ei jäänyt oikein hyvä kuva Tsekistä, aika likainen paikka ja ihmiset hieman töykeitä.

Vielä ennen rajan ylitystä Itävaltaan latasimme Seattiin 100 oktaanista "kisa" löpöä. :)

Puola

Puola:

Rajan ylitys oli taas helppoa, autoon kiinnitettiin enemmän huomiota kun kavereihin siellä sisällä. Vieressä olisi saanut istua vaikka Osama Juhani, vieruskaveria ei edes katsottu :D

Puolan raja-aseman jälkeen on hyvin mutkainen noin 10km osuus joka vedetään todella mutkaista tietä. Hieman oli jännäkakkaa housuissa kun ajaa rekkaletkan keskellä pilkkopimeässä ja Renault Magnumin ”Salmiakki” suunnilleen hiertää takalasia. Paikallisille kuskeille ovat varsin tuntemattomia keksintöjä rajoittimet, koska kaikki rekat painelivat sen 100km/h. Siinä oli Seatinkin kyydissä pysyminen..

Kotijoukot tukivat ja katsoivat netistä valmiiksi Augustowissa nettipalstalla kehutun hotellin. Soitto sinne ja oli yksi huone vapaana ja hintakin olisi vain 170 Zlotyä. Jee, huone varaukseen ja nokka kohti Augustowia.

Päästiin Augustowin keskustaan, mutta emme löytäneet millään Turmot hotellia, joten soitin ja ajattelin pyytää ajo-ohjeita. Vastauksena olikin ”Jeees, it was a miiiistake, we are full. Sorry!” Kivat, eli nyt ollaan klo 23:30 keskellä Puolaa ilman yöpaikkaa. Onneksi nähtiin “kalliin” näköisen hotellin kyltti kun tultiin Augustowiin. Sinne.

Aamiaisen kanssa 370 Zlotyä. Hieman kalliimpi kuin edellinen mutta, matkalaiset ovat sen verran väsyneitä, ettei jaksa kiinnostaa. Eihän tuo ole euroissa kun jotain 40€.

Yritimme saada hotellin baarista vielä iltapalaa, mutta viittomakielestä huolimatta emme saaneet eteemme kuin tuopit, viereisessä pöydässä oleva puolalainen seurue sai kyllä ihan syötävää. Kielimuuri.. Todettiin. Ölpöt kitaan ja nyt koisimaan!

Aamutuimaan söimme varsin maittavan aamiaisen ja totesimme että ihan siisti hotelli oli.

Annoimme vielä tippiä vanhalle vartiosedälle kun Seattikin oli tallessa parkkiksella. Ulos ei päässyt kuin tälläisellä parkkilapulla.

Paikka oli Hotel Warszawa

Pikaisen pähkäilyn jälkeen päätimme mennä Varsovan itäpuolelta ohi. Ensin Lublinin kautta ja sieltä suunnattaisin Varsovaan. Myös parkkivahtisetä vahvisti asian huitomalla vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään, karttaa tökkimällä todettiin paras reitti.

Siirtymä päätettiin tehdä sen ihmeemmin mitään nähtävyyksiä ihmettelemättä.



Puolan teiden kunto oli myös hyvin vaihtelevaa, välillä erinomaista välillä aikamoista perunapeltoa..













Perunapeltoa...











Välillä joutui myös harrastamaan pelimiehen liikkeitä kun saattoi lähteä rekka ohittamaan rekkaa yläkuvan typpisellä tiellä. Puolan teillä myös ohitetaan aivan reikä päässä. Etelämmässä on hieman asiallisempaa, tai sitten saattaa johtua siitä että omaksuimme Puolalaisen ajotyylin jo saavuttuamme etelään. Nimim. 140km/h ja ... Olikos tuo taajaman merkki...?? Mutta muiden mukana mentiin :D

Ainiin puolalaiset OLETTAA että vastaantulevatkin väistää jos/kun lähdetään kolme rinnan ohitukseen..

Tulee mieleen kun Suomessa kovasti kotkotetaan että pitää olla kolarissa myötääviä pylväitä. Puolalaisten käsitys asiasta on se että joskus Iivana Julman aikana istutetut jykevät puut pientareella ovat kova sana. Niitä kun on noin 10m välein niin ulosajossa ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia osua niiden välistä pellolle. Tämän takia teiden varsilla oli huomattava määrä
ristejä..

















Lublinissa kääräisimme pitsat paikallisessa naamariin ja suuntasimme Krakovaa kohti.

Tie oli alkuun aivan järkyn huonossa kunnossa ja matkavauhtikaan ei ollut päätä huimaava. Noin 40km ennen Krakovaa bongasimme siistin näköisen kolmen tähden hotellin, Hotel Marian. Pikainen kysely johon vastattiin hyvällä englannilla. 160 Zlotya yö 2hh huoneessa sisältäen aamiaisen ja netin käytön. Sinne!

Viro - Latvia - Liettua

Henri sai TFSI:n avaimet :)

Kuski nro1 nauttii ansaittua taukoa ajettuaan reitin ehdottomasti helpoimman pätkän :D

Saavuimme kohtuullisen hyvää tietä Pärnuun, siellä nautimme lounaan paikallisessa kahvilassa. Henri sai myös ajovuoron joten kuski nro.1 pääsi hieman rentoutumaan.

Latvian rajalla oltiin nopeita, vilkaisu passeihin riitti. Auton rekisteriotetta ei edes haluttu nähdä.

Latvian tiekulttuuri on varsin mielenkiintoista.. Ajetaan aivan reikä päässä, on aivan maan tapa lähteä ohittamaan kolme rinnan, eikä pelkästään henkilöautot vaan rekatkin osaavat tavan J

Tie oli välillä erinomaista ja välillä taasen todella kuoppaista ja uraista.

Ystävämme Mike lähetti tekstarilla meille kaupungit mitä kohti pitää pyrkiä viittojen mukaan niin ei tarvitse edes kuulemma karttaa… Muina apuina meillä oli Autoliiton ”Autolla Eurooppaan” opas ja ”Via Balticaa pitkin Puolaan ja Eurooppaan” opas. Todella suositeltava hankinta reitille, koska siellä on paljon knoppitietoa mitä tehdä missäkin kohtaa.

Jouduimme Salaspils:in kaupunkiin pyrkiessämme odottamaan jonoissa kolme varttia, kun yksi paikallinen Passat kuski oli asettautunut risteyksessä poikittain venäläisen rekan eteen. Ei ollut kovin nättiä jälkeä katsella..

Sitten suuntasimme vauhdilla rajanylityspaikalle, eikä oikeastaan taaskaan tarvinnut kun vilauttaa passia kaverille, joka näytti etelä-amerikkalaiselta vanginvartijalta.. Matka jatkui taas..

Liettua:

Ensimmäinen huomio on se, että tiet ovat todella hyvässä kunnossa. Liikennekulttuuri on myös hyvin paljon suomalaisille sopivampi. Tiedä sitten onko sillä vaikutusta, että Autoliiton oppaan mukaan paikalliset poliisit sakottavat pienestäkin ylinopeudesta. Tiemerkinnät olivat myös ihan eri planeetalta kun Latviasssa.

Pääsimme aika vauhdilla koko Liettuan läpi. Suuntasimme Mariampolen kautta rajanylityspaikalle, ja koska Liettuan läpiajo sujui niin vauhdikkaasti, päätimme ajaa suoraan Puolan puolelle, joko Suwalkiin tai Augustowiin.

Euro Reissu 07

Jep, huomenta..

Hieman viime tinkaan tämä matkablogin kirjoittamisen aloitus, töitä riitti ennen lomaviikkoa niin mahdottomasti :)

Tämän blogin tarkoitus on kuvata kavereille ja sukulaisille Suomi - Italia - Suomi reissun etenemistä.

Osallistujat:

Petri
Heini
Jenny
Patrik
Henri (Heinin veli)
Seat Leon TFSI -06


Homman tarkoitus on siis ajaa Henrin kanssa Via Balticaa pitkin Italiaan, matkalla pyritään poikkeamaan mm. Auschwitchiin ja Venetsiaan. Heini ja muksut lentävät perästä Milanoon 28.6, Henri taasen heitetään koneeseen Milanon päässä kun on vietetty viikko Italian auringossa. Muu poppoo jatkaa sitten Saksan kautta legolandiin Tanskaan ja sieltä sitten kotosuomeen.

Hieman jänskättää eka Via Baltica reissu kun autonavigaattorin kartat ei kata Viro-Latvia-Liettua väliä, ja paperikarttakin.. no, niin no. Kait se löytyy Tallinnan satamasta sitte :D

Ekat Kuvat!!




Mitä, joko meiltä vaaditaan passeja..?














Mihinkäs ne passit tuli laitettua? Argh..